Heinin tarina

Pohjoisen luonto, joet ja vesi ovat kulkeneet mukanani lapsuudesta asti. Voimaannun niistä ja palaan niiden äärelle yhä uudelleen.

Olen kotoisin Lapista, Tornionjokilaaksosta, Tornionjoen varrelta Suomen ja Ruotsin rajalta. Tornionjoki on minulle enemmän kuin lapsuuteni maisema. Se on osa sitä maailmaa, josta oma taiteellinen ajatteluni on kasvanut.

Vesi on kulkenut elämässäni monissa muodoissa, jokena, järvenä, merenä ja sateena. Se voi virrata ja liikkua, mutta myös pysähtyä ja heijastaa. Näistä tunteista ja kokemuksista ammennan taiteessani.

Lähdin Lapista nähdäkseni ja kokeakseni maailmaa myös tutun ympäristöni ulkopuolella. Muutin vuodeksi Ranskaan opiskelemaan selloa konservatorioon.

Vuosi vei minut Tornionjokilaaksosta Loirejoen laaksoon, toisen joen äärelle. Ihastuin sen linnoihin, viinitarhoihin ja vuosisatojen historiaa kantavaan maisemaan. Opintojeni ohella ryhdyin myös näyttelemään ja uppouduin ranskalaiseen kulttuuriin ja kirjallisuuteen. Luin romaaneja, runoutta ja filosofiaa. Camus’n Sivullinen ja Rutto puhuttelivat minua tavassaan tarkastella ihmisyyttä ja olemassaoloa ilman valmiita vastauksia.

Ranskassa ymmärsin yhä vahvemmin, että taide voi olla tapa tutkia ihmistä ja maailmaa.

Musiikista tuli minulle ammatti jo lukioaikana, kun työskentelin sinfoniaorkesterissa ja toimin ammattimuusikkona opintojeni rinnalla. Myöhemmin muutin Lapista Helsinkiin jatkamaan musiikkiopintojani.

Opintoni veivät minut myös Malmöön musiikkikorkeakouluun ja Kööpenhaminan kuninkaalliseen konservatorioon. Malmössä ja Kööpenhaminassa olin jälleen meren äärellä, nyt osana pohjoismaista musiikkiyhteisöä.

Kööpenhaminassa tutustuin muusikoihin eri puolilta Pohjoismaita. Ruotsin, norjan, tanskan ja islannin kielet sekoittuivat iloisesti yhteisessä opiskeluympäristössämme. Näistä kohtaamisista ja vaikutteista alkoi vähitellen rakentua myös oma pohjoismainen sävelkieleni.

Sello oli ensimmäinen ammatillinen instrumenttini. Myöhemmin mukaan tulivat laulu ja laulupedagogiikka, ja musiikillinen maailmani alkoi avautua yhä laajemmaksi. Olen halunnut ammentaa sekä klassisen että rytmimusiikin maailmoista ja antaa niiden kohdata omassa taiteellisessa työssäni.

Olen työskennellyt klassisen ja rytmimusiikin kentillä sekä esiintynyt Suomessa, eri puolilla Eurooppaa ja Japanissa.

Erilaisten musiikillisten maailmojen kokeminen on vahvistanut minussa ajatusta siitä, ettei taiteeni tarvitse asettua yhteen genreen. Minua kiinnostaa enemmän se, mitä haluan taiteellani tutkia ja ilmaista.

Musiikin rinnalla kirjoittaminen ja kuvataide ovat kulkeneet mukanani pienestä asti. Vähitellen ne ovat tulleet yhä vahvemmin osaksi myös ammatillista taiteellista työskentelyäni. Kirjoitan runoja ja käsikirjoituksia, teen musiikkidraamoja ja spoken word -esityksiä sekä maalaan.

Minua kiinnostavat myös yhteiskunnalliset ilmiöt ja kysymykset sekä se, miten menneisyyden tapahtumat elävät tässä päivässä. Taiteen kautta voin tarkastella historiaa ja sen vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä nostaa esiin asioita, jotka ovat ajankohtaisia ja jotka koen tärkeiksi.

Pedagogiikka on tärkeä osa työtäni. Olen opettanut lapsia, nuoria ja aikuisia musiikkiopistotasolta korkeakoulutasolle sekä peruskoulusta lukioon.

Olen kehittänyt omia pedagogisia menetelmiä, kuten Toivon Taide -menetelmän, jossa musiikki, kuvataide, sanallinen ilmaisu ja kehollinen työskentely yhdistyvät. Sen ytimessä ovat yhteys, kohtaaminen ja yksinäisyyden vähentäminen.

Olen halunnut rakentaa ympärilleni myös sellaisia taiteellisia yhteisöjä ja kohtaamisen paikkoja, joita itse pidän merkityksellisinä. Perustin Madame M -musiikkiklubin tuomaan taitavia suomalaisia naisinstrumentalisteja näkyvämmiksi ja tarjoamaan heille tilaa esiintyä rytmimusiikin kentällä.

Perustin Arkkitehtuuri Soi! -konserttisarjan, jossa toimin taiteellisena johtajana ja pääsäveltäjänä. Konserttisarjan lähtökohtana on kiinnostukseni musiikin ja arkkitehtuurin väliseen suhteeseen sekä siihen, miten rakennettu ympäristö voi synnyttää tunnelmia, herättää tunteita ja kantaa mukanaan tarinoita.

Taiteessani minua kiinnostavat ihmisen kokemuksen monet ulottuvuudet, tunteet, muistot, kaipaus, yhteys, ristiriidat ja elämän kipukohdat. Minua kiinnostavat myös ympäröivän maailman ilmiöt ja se, mitä taiteen kautta voidaan tehdä näkyväksi, kokea ja jakaa yhdessä. Näen oman roolini taiteilijana myös kanssakulkijana, kulkea hetken toisen rinnalla ja tehdä taiteen kautta näkyväksi jotain sellaista, minkä toinen ehkä tunnistaa omasta elämästään.

Ehkä juuri siksi palaan taiteessani yhä uudelleen veteen. Se muuttuu, liikkuu ja heijastaa ympäröivää maailmaa, mutta kantaa mukanaan myös muistoja ja kokemuksia. Vesi on minulle sekä maisema että tapa katsoa maailmaa.